Vapaarouva kirjoittaa

2008-05-07T12:59:00.002+03:00

Ennen kuin muutin Turkuun, pidin oletusta Helsingin erityisyydestä aivan absurdina. Ajattelin, että vain nenäkkäät helsinkiläiset pitävät omaa kaupunkiaan niin erilaisena kuin muuta Suomea. Stereotypia on kuitenkin totta. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Tiedättekö, että:

+ Turussa naiset saavat syödä lounaaksi muutakin kuin salaattia, eikä heidän tarvitse perustella ja anteeksipyydellä sitä varttia
+ Turussa bussikuski sanoo aina moi
- Turussa ei ole montaa kaupunginosaa, joista kussakin tapahtuisi paljon asioita (ravintolat, muu kuhina)
- Turussa ei tietääkseni ole yhtäkään kahvilaa, josta saisi aamiaista (siis varsinaista aamiaista, ei kahvia plus sämpylää erikseen)

Luulen, että nämä pointit pätevät myös muihin suomalaisiin keskisuuriin ja pieniinkin kaupunkeihin. Jännittävää. Erikoista. Surullistakin, kenties. Vai pitäisikö vain iloita eroavuuksista ja kirjavasta kulttuurista?

Ps. Pelkään, että menetin lukijani, kun olin yhdessä vaiheessa pitkään hiljaa.

2008-03-27T12:35:00.002+02:00

Kun on kipeä, tulee ikävä äitiä ja mummia. Kun olin pieni ja oli mahatauti, saattoi ripuloida pöntöllä, kun mummi toi ämpärin eteen. "Sitä tulee molemmista päistä." Ja samantien yrjö lensikin. Isoäidit osaa.

Heikosta olosta huolimatta tänään työn puolesta korruptioristeilylle. Luojan kiitos satama on lähes kotiovella. Matkaevääksi ostettu Strepsilsiä, Finrexiniä, nenäsumutetta, kunnon nenäliinoja, yms. Strepsils tepsii. Mieleenpainuva mainosslogan taitaa tosiaan ohjailla ostopäätöksiä.

2008-03-11T01:08:00.002+02:00

Kaipaan seurkinavia asioita: Nintendo-pelien pelaaminen transsitilaan saakka, kirjastosta lainattujen lasten kuunnelmien kuunteleminen autossa koko perheen kanssa jossain päin Eurooppaa. Sitruunasalmiakki, kiiltäväsivuinen New Kids On The Blockin kiertueohjelma. Smash Hitsin ostaminen R-Kioskilta, Jaakkiman kioski. Uimahallin tuoksu.

Toisaalta myös nykyhetkessä on hyviä asioita: sytytin kynttilöitä ja joogasin tarkoitukseen hankitulla matolla. Hengitys suhisi kuin vihainen höyrysilitysrauta. Olen matkalla guruuteen. Minulla oli tänään hattu päässä ja kollaasikurssilla teimme kolmen metrin pituiselle raakakankaalle yhteisen työn. Vieressäni kykkinyt Salme-mummo höpisi omiaan kuin dementoitunut isoäitini konsanaan. Salmella tosin oli vanhemmille ihmisille tyypillinen itsehalveksunnan sävy muminoissaan: "Emmää ymmärrä enhän mää ny tiä emmää osaa..."

Menen sänkyyn Lontoo-oppaan kanssa ja suunnittelen matkaa, joka on jo ensi viikolla.
Elämässä tärkeä ohjenuora on omistaa aina lentolippu jonnekin. Seuraava tulee ostaa heti, kun entinen on käytetty. Mieluummin jo aikaisemminkin.

2008-03-09T22:37:00.001+02:00

Maailman parhaat tuoksut, Top 2:

- kuumennettu kevytmaito (työnnä nenä kattilan ylle)
- kardemumma.

Kummatkin liittyvät muun muassa Ahvenanmaan pannukakun valmistukseen.

2008-02-10T18:34:00.000+02:00

Tämä päiväkirja on elossa! On, on! On!

Tämä päivä on pelkkää pitsaa ja kuningatarjäätelöä. Ja lisää pitsaa, jämät foliosta, ja lisää jäätelöä, ehkä karpalo-kinuskin viimeiset rippeet. Huomenna taas ruotuun, ja mahan sullominen uusiin, mainiohin farmarihousuihin.

Oli vieraita Mikkelistä, Jyväskylästä, Tampereelta ja Helsingistä. Oltiin museossa ja hampurilaisilla ja yökerhossa ja pidettiin kotipileitä. Meillä on kodissa neliöitä, mutta ei vieraspatjoja. Siispä siskonpetejä ja innovatiivisia nukkumaratkaisuja. Tuloksena kehnot unet. Tänään aikaisin nukkumaan, sänkyhyn uuden romaanin kanssa.

Nyt koitan maanitella miehen kävelylle. Luultavasti turhaan.

2007-11-02T14:51:00.001+02:00

Seuraan lähes päivittäin työhuoneen ikkunasta oravaa. Topiaksen nimipäivän kunniaksi ristin hänet täten juuri nyt Topiakseksi. Oletan, että hän on mies. Oletan, että hän on aina sama orava.

Kotiin! Kainalossa Katjan kutoma mahdottoman kaunis villahuopa, joka luovutetaan häälahjaksi huomenna.

Kaikki olisi varsin täydellistä, elleivät selkäni lihakset olisi niin jumissa, etten pidä hengittämisestä. Ja jos ei pidä hengittämisestä, ei ole kovin kivaa. Kiristys ja pistos vai hapettomuus. Elämän epämiellyttävämpiä valintoja.

Aamulla pressinäytöksessä Elizabeth: The Golden Age. Tulikutrinen Cate Blanchett saa paatuneimmankin heteron harkitsemaan uudelleen seksuaalista suuntautumistaan. Uljaita kuvia ja komeaa tarinaa. Maria Stuartin katkaistu pää ja raskaassa puvussa kylpevä kuningatar. Espanjan kukistettu armada ja mereen pelastautuva hevonen. Onko väärin, että välillä tuntee surevansa enemmän eläimen kuin ihmisen kuolemaa?
(Silloin kun "ihminen" on joku tuntematon lehtiuutisessa. Tuntematon eläin taas koskettaa kauhiasti. Tuttu vielä enemmän. Eli surulista arvojärjestyksessä: tuttu ihminen, tuttu eläin, tuntematon eläin, tuntematon ihminen.)

2007-10-29T12:11:00.000+02:00

En osaa ainakaan vielä pelätä vanhenemista. Siksi pidän ajan kulumisesta.

Kalenterilehden kääntämisestä. Siitä, että shampoopullo on täysi ja painava, ja saan seurata sen kevenemistä, kun pyykkäämme hiuksiamme vuorotellen suihkussa. Suolapurkki kevenee. Saippuapala kuluu pieneksi. Kaikki tämä tarkoittaa, että aika kuluu.

Kun tulee juhannus, alan odottaa joulua. Kun tulee joulu, alan odottaa kevätpäivien tuoksuja.

2007-10-14T19:29:00.000+03:00

Tarpeellinen muistio itselleni:

jos krapula alkaa hyvin, se ei voi päättyä hyvin.

Tähän lopputulokseen päädyin tänään. Lisätietoa krapulan hoidosta itselleni ja muille:

kun herätään krapulassa, tulee hiukset toimittaa välittömästi pois kasvojen läheisyydestä. Tähän tarvitaan vähintään yksi hiuslenksu ja noin tuhat pinniä. Yhtäkään haituvaa ei saa seikkailla naaman tienoilla. Sitten siivotaan vanupuikolla silmämeikkituhrut silmäin alta ja pestään tietenkin hampaat. Tässä vaiheessa voi pyytää rakastettuaan toimittamaan vuoteen äärelle lasillisen mehukeittoa (esim. karviainen-boysenmarja -maku toimii).

Sitten kirjoitetaan 28 inspiroitunutta sivullista päiväkirjaa. Tämän session aikana ratkaisin muun muassa makuuhuoneemme sisustusdilemmat, suunnittelin joulukuisia syntymäpäiviäni, päätin koota laadukkaan esseekokoelman aiheesta krapula... Ansiolistalle mahtui myös paljon muuta. Eräällä sivulla ehdin luulla vanhan puutalon putkiston kohinaa Mikaelin kirkon kellojen pyhäkonsertoksi. Minulla on hyvä mielikuvitus.

Krapularuokailua ei tule koettaa ennen keskipäivää. Krapulassa on suuri houkutus tunkea suuhunsa paljon epäterveellistä aamiaista. Paras tulos saavutetaan kuitenkin pienellä vaivannäöllä - niin tuskalliselta kuin se kuulostaakin. Värkkäsin siis pienen keon valkosipulimargariinia. Sivelin sillä maalaisleipäviipaleen ja rakensin rasvan ylle ansiokkaan rucola-tomaatti-basilika -yhdyskunnan. Krapulajuoma ei ole sydäntä rasittava kahvi, vaan tee. Earl Grey. Mieli kaipaa klassista, epäkokeellista tunnelmaa, kun keho ja psyyke ovat pirstaleina. Luin Helsingin Sanomia ja nautin ihanasta luomuksestani.

Makoilin sohvalla ja suitsutin onnekasta oloani, kunnes tapahtui Notkahdus. Tämä on väistämätön krapulaprosessin vaihe, joka on parasta kokea heti herättyä. Silloin tämän episodin yli voi nukkua. Nyt en voinut. Tämän seurauksena:

kello kuudelta istuin yksin sohvalla ja itkin Dr. Philin kirjaa lukien. Kyllä, itkin Dr. Philin kirjaa lukien. Tässä vaiheessa ihmisen tulee harkita uudelleen alkoholin käyttöä, enää koskaan.

Pahinta on baarinjälkeinen kuolemattomuuden tunne kotona. Silloin kaadetaan miehen kanssa vielä yhdet lasilliset törkeän vahvaa luumubrandya ja aletaan Tunnustaa Asioita. Onneksi en muista tuosta keskustelusta juuri mitään.

Toivon, että Notkahdusta seuraa odotettu Nousu. Tätä voidaan juhlistaa esimerkiksi jaksolla Maajussille morsianta ynnä kohtuuttoman kuumalla suihkulla. Iltakävelyn suorittamisen tekee mahdottomaksi lohduton tihkusade. Krapulaisella ei ole laillista lupaa käsitellä sateenvarjoa.

2007-10-12T13:29:00.000+03:00

Käytän tänään freelancerin valtaani, enkä mene työhuoneelle, sillä sää on liian kirpakka. Sen sijaan keitän kahvia ja viipaloin avokadoa sekä katselen dvd'itä (joista osa tosin työliitännäisiä). Tuijottelen myös syysaurinkoa ikkunan takana ja mietin, miksi särkee hieman oikean silmän yläpuolelta.

Sitten haen ehkä shampoita ja lentoja Hulluilta päiviltä ja korjaan armastettuni jostakin kaljajuottolasta kotiin. Tehdastyöläinen hakee aina oluen perjantai-iltapäivänä, se on ikään kuin sääntö tässä maailmassa.

Suunnittelen illaksi jonkun hyvän tofuruuan.

2007-10-10T23:23:00.000+03:00

Olen aikamoisen onnekas ihminen. Rakastettuni ei keksinyt suvustaan yhtäkään sukulaista, jota arvostaisi. Minä mietin tovin ja vastasin rehellisesti: "En keksi yhtäkään sukulaistani, jota en arvostaisi." Ihan totta. Suvussani ei ole ketään kamalaa, ei kummallakaan puolella. Sen sijaan kaikissa on jotain äärettömän hienoa ja ihailtavaa. Rakastan kaikkia isovanhempiani (joskin yksi on aika sisupussi ja yksi aika jääkuningas), äitiä ja iskää, tätiä, enoa ja setiä. Myös kaikkien puolisot ovat mainioita. Ohhoh!

Olen Hämeenlinnassa ja letitän tukkaa pikkuleteille. Pienenä tehtiin niin märälle tukalle. Aamulla oli kiharat.

Nyt iltaviili ja kissojen huhuilua. Tulkaa sisään, pojat.

2007-09-19T23:38:00.000+03:00

En koskaan loukkaannu, jos joku ei ole vielä ehtinyt lukea lahjaksi antamaani kirjaa.

Edellisellä lauseella pohjustan sitä, että luen vasta nyt toissajouluna isältäni joululahjaksi saamaani teosta, Suvi Aholan & Satu Koskimiehen kokoamaa Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt -paksukaista, jossa naiset perkaavat Anna - ja Runotyttö -kirjoihin liittyviä muistojaan. (Mainittakoon, että toivoin kirjaa itse.) Sydän on lämpöinen kuin kuumavesipullo. Ihana teos. Ihania ihmisiä. Hirveä samaistuminen. Miten joku voi ajatella niin samalla tavalla kuin minä? Miten niin moni on voinut imeä ihan samat jutut itseensä kuin minä? Miten, miten, miten?

Nyt olen kissavahtina kotikaupungissa. Kaadan viinilasiin 16 senttilitraa juomaa ja alan lukea Anna omassa kodissaan -romaania. Just nyt.

2007-09-17T15:25:00.000+03:00

Hoh. Elämä alkaa vähitellen voittaa. Eilen kohtasin kaikkien krapuloiden kantaäidin, jollaista en ole kokenut aikapäiviin. Ei ole tästä leidistä enää aamuseiskaan juopottelevaksi hurjapääksi.

Ja krapulassa kuuluu herätä aina kotona, ei vieraisilla kenenkään luona. Vaikka nyt oltiin Kannelmäessä ihanimmilla majoittajilla, oli silti kamalata, kun piti suoriutua junalle ja Turkuun oksennusta pidätellen. Pendolino oli täpötäysi, selkä menosuuntaan, en päässyt armahan viereen edes istumaan, vaan erilliselle kämäiselle käytäväpaikalle... Itku! Illalla paistettu sieni-pekoni-tomaatti-sipuli-munakas sentään helpotti hiukan, ja loppuilta tuijotettiin puhumatta telkkua. Amazing Race tekee elämästä hyvää.

Silti olo on yhä hutera. Selviydyin työhuoneelle iltapäivällä 12 tunnin yöunien jälkeen. Puuh. Kohta syön kirjolohikeittoa ja sitten lähden työväenopistolle kollaasikoheltamaan. Taideterapia tehnee terää tällaisena syyspäivänä.

Oletteko huomanneet, että palavereissa tarjoillaan tätä nykyä pullan sijasta hedelmiä? Saakelin modernit ketkutukset. Voisilmät takaisin miitingeihin, kiitos.

2007-09-10T11:44:00.000+03:00

Rouva istuu työhuoneella. Rouva ei tee työtä. Rouva pulikoi intternetsin ihmemaailmassa viikon puutoskautta kompensoidakseen. Rouvalla on hyvä olo, kahvi hyrrää vatsassa ja aivossa, tänään alkaa työväenopistossa Kollaasi ja kokeellinen maalaustaide -kurssi, jolle pitäisi päästä. En tajua, miten uskallan mennä kuvataidekurssille. Pelkään kuvataidetta, koska se ei ole koskaan ollut Miun Juttuni. Ihmiselle käy selväksi jo lapsena, mikä on Hänen Juttunsa. Minun on kirjoittaminen, siinä minua on kannustettu enemmän kuin tarpeeksi. Kuvataiteessa ei. Osaan piirtää tikku-ukon, mutta kollaasi kiinnostaa. Leikkelen aina sanoja ja kuvia lehdistä ja asettelen niistä uusia kokonaisuuksia. Kollaasin tekemisessä on jotain ääriterapeuttista. Sen päälle jotain akryylimaalisutimista, avot.

Kroatia oli ihana. Televisiosta tuli vanhoja Bill Cosby Show -jaksoja ja ravintolassa kala tuotiin pöytään merestä suunnilleen vielä sätkivänä. (No, kyllä se grillattiin siinä välissä.) Kyllä länsimaalainen paskiainen nauttii siitä, että voi toisinaan syödä ravintelissa joka ilta kunnolla murehtimatta rahnasta. Paheksuttavaa, mutta totta.

Puut notkuivat granaattiomenoita, viikunoita, oliiveita ja sitruunoita. Meillä oli koko viikoksi vuokrattu auto, ja ajelimme iltapäivisin huikeissa vuoristomaisemissa. Edes Alpeilla en ole todistanut niin mielettömiä näkymiä. Kuvasin latteita, turistimaisia maisemakuvia, jotka eivät paperilla näytä varmaankaan miltään.

Mummot istuivat viljelytilkkustensa reunalla ja myivät pullottamiaan liköörejä. Pakkohan sitä oli ostaa kaiken maailman pähkinäbrandyt, luumuliköörit, yrttiviinat... Tästä tulee lämmin syksy.

Kotona sytytettiin kakluuniin tuli ensimmäistä kertaa, sillä Suomessa on vilu.

2007-08-30T12:48:00.001+03:00

Uuh! Olin tapaamassa ensi kertaa kirjanpitäjääni. Kirjanpitäjäni osoittautui jumalaksi! Joka naisen unelma: täydellisessä balanssissa taiteilija ja tieteilijä, boheemius ja pedanttius, sovinnaisuus ja kapinallisuus... Kulttuurituottajan opinnot ja kauppakorkeakoulun opinnot, tärkätty kauluspaita mutta koripallotossut, tomcruisen tai muun klassisen komistuksen naama, mutta pystyi myös käyttämään sanaa "paska". Tarjosi avuttomalle rouvalle karjalanpiirakkaa ja kahvia yrittäessään selittää, mistä kirjanpidossa on kyse. (Tajusin!) Olin aivan pökertynyt tapaamisen jälkeen. Halusin vaan jäädä sohvalleen makaamaan ja huutamaan: "adoptoi minut! Pussaile minua!"

Pökerryttävän hieno oli myös toimitilansa vanhassa kutomossa. Sieltä pitää saada työhuone joskus! Vaikka nykyisestäkin tykkään. Tuolta näkyi valtavista ikkunoista vain vaahteraa ja puutalopihoja ja juokseva musta kissa... Minulla täällä nämä roskalaatikot ja roskalavat ja roskakaikki. No jaa.

2007-08-28T18:04:00.000+03:00

Lusikoin kesäkeittoa ja tuijotan työhuoneen ikkunasta ulos. Suuria puita ja proosallisia roskalaatikoita. Myös arkipäivän upeaa designia: suurensuuri kirkkaan violetti roskalava, jonka herkullisenvärisiä kylkiä tekee mieli katsella koko ajan! Onnittelen tuon värkin värin ideoinutta henkilöä.

Toisinaan työhuoneella pitää olla hys-hys, kun täällä pidetään jooga- ja afrotunteja. Kuten nyt. Hassu ajatus, että muutaman metrin päässä on salillinen hengitystään kuuntelevia ihmisiä. En tunne heidän presenssiään tähän saakka.

Löysin työflow'n, enkä malttaisi lähteä kotiin, vaikka kello on kai jo kuusi. Kohta miäs kuitenkin korjaa mukaansa, ja menemme johonkin syömään. Hyvä niinkin.

2007-08-27T16:32:00.000+03:00

Olin ensimmäistä kertaa työhuoneellani. Huonetovereina kaksi juuri ja juuri parikymppistä kollia, jotka puhuvat "kikkailusta" ja "härdelleistä". Järkeilin kuitenkin, ettei elämän ole tarkoituskaan olla liian täydellistä. Työkavereiden pilkkaaminen ja manaaminenhan ovat osa länsimaisen ihmisen täysipainoista elämää. Niinpä otin uudet toverini tyynesti vastaan. Sitä paitsi uskon, että voin kehittää heihin ihan symppiksen, isosiskomaisen suhteen. Yhteisön muut tyypit tuntuivat huisin kivoilta. Sain lounaspaikkasuosituksetkin. Vastapäätä rakennustamme sijaitsee ammattioppilaitoksen kokkilinjan koekeittiö, jonka ruuat myydään halvalla. Se kuulostaa hyvältä.

Viime päivät olen osannut hokea vain vihaavani Turkua. Helsingissä olin ystäväpiirini keskushenkilö ja uuttera organisaattori, uudessa asuinkaupungissani taas täysi nolla ja nobody, jonka vähäisillä ystävillä on kaiken ajan varastavat vauvat tai vähintään omat elämät, joissa minulla ei ole erityistä sijaa. Tässä on sopeutumista ja nielemistä. Välillä vähän liikaakin. Lauantaina aloin itkeä heti herättyäni. Ei kiva.

Taivas pimenee, ukkonen lienee matkalla tänne. Ulkona tuoksuu jo hiukan syksyltä, se on hirmuisen haikeaa. En pidä syksystä. Kesän päättyminen on niin haikeaa. Onneksi vohkin vielä murusen kesää itselleni: lauantaina lähdetään Kroatiaan. Hipsistä.

2007-08-23T00:22:00.000+03:00

Luonnostelin tänään junassa vihkoon kirjallisuuslehden pääkirjoitusta. Tekstissä esiintyi sanakolmikko "Anna-Leena Härkönen". Kirjoitettuani kirjailijattaren nimen nostin katseeni vihkosta, ja junan vaunun ovi avautui. Kukapa se siitä läpsytteli ohi pienenä ja kauniina? Anna-Leena Härkönen.
Jotakuinkin maaginen sattuma, sanoisin.

Junat olivat kumpaankin suuntaan myöhässä, koska Helsingissä oli mellastanut megaukkonen. Elämme maailmanlopun aikoja?

2007-08-21T19:42:00.001+03:00

Muka-lomalainen on ollut tänään kahdessa eri palaverissa sekä saanut soiton ex-työnantajalta, joka tilasi heti ekstrajutun viikottaisen palstahommani lisäksi. Että sellaista. No, kuka sitä lomaa kaipaakaan. Eh. Irti oravanpyörästä 26-vuotiaana -projektini ei ehkä olekaan ihan niin onnistunut kuin luulin. Kai sitä freelancerinakin pystyy ko. pyörässä aika vimmatusti kipittämään, siltä tuntuu ainakin juuri nyt. Päälle on kaadettu tänään niin paljon työtä, että koko homma yksi ahistava massa, johon en osaa tarttua. Ja ekat laskutkin pitäisi kirjoittaa, osaankohan.

Tämä taitaa vaatia kuivan valkoviinilasillisen Alvar-baarissa. Näin on.

2007-08-20T17:18:00.001+03:00

Turun uuden, upean kirjaston kahvilassa on A-oikeudet! Ottakaa mallia, Suomen kirjastot! En kuitenkaan tilannut konjakkia vaan kahvin. Istuin kauniilla sisäpihalla ja pläräsin kalenteria. Lempiharrastukseni. Olen tulevaisuus-, tilasto-, organisointifriikki. Rakastan rutiineita -- vihaan yllätyksiä ja spontaaniutta. Kyllä.

Suola löytyi Ruohonjuuresta. Kuin myös alennussoijaputeli. Torilta taas sain pussin herkkusieniä eurolla. Kohta teen peruna-purjo-herkkusieni-tonnikala-salaattia. Sekaan kosolti valkosipulia. Sitä ennen mustikkasmoothie välipalaksi.

On aikaa. Aikaa on. Hämmentävää. Seisoin kynäosastolla minuuttitolkulla. Pysähdyin kävelykadulla aurinkoon. Kiersin kauppahallia. (En nähnyt yhdessäkään kojussa luomulihaa. Mitä helvettiä.)

2007-08-20T13:00:00.000+03:00

Helpostipa tähän elämätyyliin taas sujahtaa. Kello on 13:00 enkä ole mitenkään kyennyt tekemään muuta kuin syömään kaksi palaa ruisleipää sekä nyppimään kulmakarvani. (Lisäksi suihkutin korvaani vahanpoistosuihketta, jonka seurauksena korva meni totaalisen lukkoon.)

Kohta vakuutusyhtiöön ja postiin. Sitten aion mennä ostamaan hienon, tussikärkisen kynän ja mennä kahvilaan suunnittelemaan sen + kalenterin kanssa syksyä.

Kahvilassa aion juoda kahvia, mutta en mutustaa minkäänmoista pullaa, sillä aloitin tänä aamuna laihdutuskuurin. Se on helpompaa nyt, kun ei tarvitse joka päivä arpoa, mihin lounasravintolaan menisi lihomaan.

2007-08-19T22:59:00.000+03:00

Ryhdyin perjantaina freelanceriksi. Nyt minulla on tiettävästi vain aikaa. Tämä päiväkirja kertoo uudesta vapaaherrattaren elämästäni.

Tehtävät huomiselle:
Kartoita suolamarkkinat, osta parasta mahdollista suolaa.
Käy pankissa kuulemassa myyntipuhe yrittäjän eläkevakuutuksesta.

Katso vähintään kolme jaksoa Gilmoren tyttöjä.

Tuijottele tarot-kortteja.